Mörkövaaran Hermione, VH-53713

© Aclantic

Mörkövaaran Hermione, tuttavallisesti pelkkä Hermione on hieman kaheli suomenhevostamma. Se keksii kaikenlaista pikkujäynää ja ei muka ymmärrä komennettaessa mitä on tehnyt. Se myös aistii herkästi ihmisen hermostuneisuuden ja alkaa silloin pelleillä kun pitäisi olla (jo omistajan mielenterveyden kannalta) kiltisti ja vain seisoa paikallaan. Kisapaikoilla pitää Hermionen kanssa olla hermot hallinnassa jos meinaa selvitä kunnialla edes radan läpi. Jos näistä ei kuitenkaan välitetä niin Hermione on oikein mukava ja kiltti tapaus. Se ei tekisi tahalleen pahaa edes kärpäselle, mutta saattaa innostuessaan alkaa säätämään ja näykkäistä esim. herkkuja etsiessä. Muiden hevosten seurassa Hermione on kieltämättä aika luuseri eikä oikein uskalla pitää puoliaan isoja pelottavia tammoja vastaan. Se vetäytyy seisoskelemaan yksikseen ja syömäänkin se menee vain silloin kun heinäkasalla on hieman hiljaisempaa. Hermione saa laumassa usein myös neniinsä kun ei uskalla puolustaa itseään. Helpommalla siis pääsee kun tarhaa neidin yksin tai jonkun muun yhtä luuserin kanssa. Talutettaessa hän on hyvin kiltti eikä tee mitään, kenellekään. Kävelee suurin piirtein aina samaa vauhtia kun taluttajakin ja rynnii vain todella harvoissa poikkeustapauksissa. Kesäisinkin naru voi olla kuinka löysällä vaan mutta puskaan ei ole vielä kertaakaan ketään vetänyt. Voi myös antaa pienemmille ja reippaille apulaisille hoidettavaksi – kohtelee niin sanotusti itseään pienempiä kuin kukkaa kämmenellä eikä Hermionea haittaa ollenkaan vaikka narun päässä olisi kymmenvuotias lapsi. Kuljetuksen kanssa ei koskaan ole ollut ongelmaa. Pienempänä siitä tehtiin niin mukavaa että nykyäänkin menee koppiin ilman mitään vastusteluja. Kuljetuksen aikana Hermione seisoskelee paikoillaan ja keskittyy mussuttamaan matkaeväitä. Autosta pois tuleminen sujuu myös hyvin, varsinkin rekoista joista pääsee turpa edellä ulos. Eläinlääkärikään ei pelota sen kummemmin. Hermionea on pienestä varsasta totutettu kaikenlaisiin tilanteisiin ja se näkyy. Tarkastuksien aikaan se vaan seisoskelee paikoillaan ja tuijottaa hölmistyneesti eläinlääkäriä. Rokotukset, hampaiden raspaus yms. toimenpiteet menevät silmiä ja häntää pyöritellen mutta ilman sen kummempaa vastustelua. Odottelee myös pitempiä aikoja kärsivällisesti paikoillaan jos eläinlääkärillä tai kengittäjällä menee pitempään. Kengityksen aikana Hermione on myös suhteellisen kiltisti, pitää jalkansa ylhäällä niin kauan kun on tarvis. Sietää myös kaikenlaiset kengitykset ja kengät eikä pelkää mitään kengityksestä aiheutuvia ääniä. Saakin usein kehuja kengittäjiltä kun osaa olla fiksusti eikä saa kohtausta esimerkiksi kuumakengityksestä, jota joskus käytettiin huonon kavionlaadun takia. Julkisilla paikoilla kuten kilpailuissa osaa olla kiltisti jos ratsastajan / käsittelijän hermot eivät ole kireällä. Ei yritä vahingoittaa muita hevosia millään tavalla eikä välitä vieraista oreistakaan sen kummemmin. Kiima-aikaan saattaa yrittää jäädä juttelemaan mutta päättäväisellä komentamisella Hermionen saa tilanteesta ulos. Harjatessa seisoskelee pääasiassa vain paikallaan ja ihmettelee kaikenlaista ympärillä menevää sekä tutkii kaiken mihin saa työnnettyä turpansa. Muutenkin Hermione on luonteeltaan aika utelias neitokainen ja tutkii yleensä kaiken mihin yltää – taskuista ohi menevään koiraan. Pesua kohtaan Hermionella on aika neutraali asenne, ei erityisesti nautiskele mutta sietää hyvin kaikkien paikkojen pesun. Tutkiskelee mielellään pesuun tarvittavia asioita kuten shampoopulloja, sieniä ja loimia sekä hikiviilaa. Tykkää myös leikkiä vesiletkulla sekä juoda suoraan letkusta vettä. Varusteiden laiton kanssa ei myöskään ole mitään ongelmia. Kiima-aikaan saattaa hieman uhitella satulavyötä kiristäessä mutta muuten seisoskelee vain paikoillaan eikä oikein jaksa välittää sen kummemmin. Suitset menee helposti päähän ja Hermione avaa suunsa ilman erillistä kehotusta.

Selkäännousun aikana seisoskelee yleensä vain paikoillaan tuijotellen jotain mielenkiintoista asiaa. Satulavyön kiristys ja jalustimien säätö onnistuu selästäkin käsin ilman sen kummempaa, yleensä Hermione vaan laahustaa hiljaa eteenpäin tai seisoo paikoillaan ja tuijottaa jotain uutta ja ihmeellistä. Alkukäyntien aikaan saattaa olla hieman tahmea ja kökkö, mutta ensimmäisten laukkojen jälkeen paranee huimasti ja rupeaa eteenpäinpyrkiväksi ja alkaa polkea alleen. Hermionen aloittaessa ratsun uraa se oli suomenhevosille tyypillisellä tavalla aika etupainoinen höyryjuna joka painoi kädelle minkä ehti, mutta nykyään se on kevyt etupäästä ja ratsastettavissa lähes pelkästään painoavuilla ja pohkeilla. Hermionen selkään ei voi aloittelijoita (pikkulapsia lukuun ottamatta) laittaa. Yleensä se unohtaa sillä hetkellä kaiken opitun kun kauhea pomppiminen ja nykiminen alkavat. Se puree kiinni kuolaimeen ja kuskaa ratsastajaa niin kauan ympäriinsä kunnes pomppiminen loppuu (eli ratsastaja tippuu). Kouluratsuna hän on erinomainen ja lahjakas, periksiantamaton ja miellyttävät askellajit omaava. Harjoituksissa se antaa kaikkensa ja kilpailutilanteessa on erinomainen kunhan ratsastaja ei näytä hermoilemistaan. Ratsastettavuutensa ansiosta on unelmahevonen kaikille suomenhevosihmisille. Esteratsuna ei ole kovinkaan lahjakas, hyppää aika pieniä eikä kovinkaan kummoisella tekniikalla. Antaa kyllä kaikkensa eikä kieltele tai väistele mutta pudottaa vähänkin isommilla esteillä melkein joka toisen puomin. Maastossa puolestaan on kaikkien unelmaratsu. Kiltti, rauhallinen eikä pelkää oikeasti yhtään mitään. Saattaa alkaa pelleilemään jos tietää että kyytiläistä hieman jännittää, mutta päättäväisen komentajan kanssa se menee kauniisti paikassa kuin paikassa. Kilpailuissa puolestaan Hermione on hyvähermoisen ratsastajan kanssa unelmaratsu. Se antaa aina kaikkensa ja tekee niin kuin pyydetään. Yleensä se tietää olevansa radalla ja säästää kaikki toimenpiteensä raaputtamisesta pään viskelyyn radan ulkopuolelle.